Monet tutkimukset vuosien saatossa ovat osoittaneet, että nuorelle lapselle uuden kielen oppiminen on usein nopeampaa ja helpompaa kuin aikuiselle. Varhain aloitettu kielen opiskelu voi johtaa uuden kielen syvempään tuntemukseen ja mahdollistaa sen ymmärtämisen, puhumisen ja kirjoittamisen parhaimmassa tapauksessa niin sujuvana, että kieltä aletaan hallita yhtä hyvin kuin omaa kotikieltä. Nuori lapsi on usein erittäin altis ja utelias oppimaan ja omaksumaan uutta tietoa. Siksipä monissa Suomen kouluissa uuden vieraan kielen opiskelu jo ennen kolmatta luokkaa on otettu osaksi uutta hallituksen ehdottamaa hanketta. Helsingin yliopiston kielididaktiikan dosentti Pirjo Harjanne pitää erittäin positiivisena uudistuksena tätä kokeilua, jossa vieraan kielen opetus alkaa yhä nuoremmilla oppilailla, sillä lapsi on usein joustavampi oppimaan uutta kieltä, erityisesti ääntämistä.

Koulut ympäri Suomea mukana kokeilussa

Kajaanin Otanmäen päiväkoti on yksi kokeiluun osallistuneista kouluista, jossa lapsille opetetaan vierasta kieltä jo ennen kolmatta luokkaa. Tällä hetkellä kokeilussa on mukana satoja kouluja ja päiväkoteja ympäri Suomea. Otanmäen koulun opettajan Tuire Mikkosen mukaan kielen opettelu on tehokkaampaa, mitä aikaisemmin sitä aletaan opettamaan lapselle. Mikkosen mukaan on tärkeää, että lapset oppivat mahdollisimman luonnollisella tavalla – leikkien, pelien, lorujen ja laulujen avulla, jotka ovat aktiviteetteja, joita lapset muutenkin vapaa-ajallaan harrastavat. Lapset keksivät muun muassa toisilleen uusia englanninkielisiä nimiä ja opettelevat värejä vieraalla kielellä. Otanmäen koulussa englantia opetellaan tällä hetkellä kerran viikossa aina maanantaiaamuisin, mutta aihe tulee esille suunnitellusti myös muissa viikoittaisissa toiminnoissa.

Opetus- ja kulttuuriministeriön opetusneuvos Minna Polvisen mukaan uudistus on tarpeen, sillä tähän mennessä kieltenopetus on alkanut ympäri Suomea vasta kolmannella luokalla, eli lasten ollessa noin yhdeksän vuoden ikäisiä. Uudessa kokeilussa tullaan hyödyntämään lapsen luontaista herkkyyskautta. Lapsen kielisellä herkkyyskaudella tarkoitetaan lapsen kykyä oppia muita kieliä nimenomaan esikouluiästä lähtien. Tämä herkkyys vähenee lapsen varttuessa. Tähän mennessä aloitettu kieltenopetus yhdeksänvuotiaana ei Polvisen mukaan täysin tavoita lapsen luontaista herkkyyskautta. Neuropsykologian näkökulmasta vieraiden kielten opiskelu kannattaa siis aloittaa niin nuorena kuin vain mahdollista ja monien tutkimusten mukaan lapsi oppii tunnistamaan eri äänimaailmoja jo ennen syntymää. Lisäksi Suomessa halutaan seurata muiden Euroopan maiden noudattamaa kieltenopetuksen trendiä. Monissa muissa Euroopan maissa kieltenopetus aloitetaankin paljon aikaisemmin kuin Suomessa.

Uudella kokeilulla on haasteensa

Varhennettu kieltenopetus on ollut Suomessa mahdollista jo vuodesta 1994 lähtien, mutta pelkkä mahdollisuus ei ollut saanut kuntia innostumaan hankkeesta. Vasta hallituksen tarjoamat määrärahat muutamina viime vuosina ovat viimein johtaneet eri kuntien aktivoitumiseen. Tähän asti hankkeessa kunnille ja koulutuksen järjestäjille on kuitenkin annettu hyvin vapaat kädet kielen opetukseen, jonka tarkoituksena on löytää leikkimiseen ja toiminnalliseen oppimiseen perustuvia tapoja, jolloin myös kaikkein nuorimmat oppilaat saavat kielikylvystä kaiken irti.

Kokeilu on kuitenkin tuonut oppimiseen myös omat haasteensa. Vaikka tavoite kielitaidon laajentamiseen ja syventämiseen tulee avaamaan tuleville ammattilaisille kansainvälisiä ovia, on opetussuunnitelman myös taattava opetuksen jatkuvuus ja yhtenäisyys. Varhennetun kielten opetuksen hyödyt voivat jäädä helposti hyvin vähäisiksi, jos kyseisen kielen opetus ei tule jatkumaan systemaattisesti läpi oppilaan opintojen aina päiväkodista lukioon.

Pääministeri Sipilän johtaman kärkihankkeen päämääränä on aloittaa ensimmäisen vieraan kielen varhennettu opetus kaikissa Suomen koulussa vuonna 2020. Kieltä tullaan opettamaan viikossa 45 minuuttia, jonka voi jakaa esimerkiksi kolmeen 15 minuutin opetusjaksoon. Koulujen on myös mahdollista ajoittaa opinnot ensimmäiselle lukuvuodelle kahdella 45 minuutin oppitunnilla viikossa, jolloin lukuvuoden toinen puolisko jää kokonaan ilman kieltenopetusta. Lisäksi ruotsin opiskelun aikaistaminen seitsemännen luokan sijasta jo kuudennelle luokalle on useassa kunnassa johtanut siihen lopputulokseen, että ruotsin opiskeluun voi tulla yläkouluissa jopa vuoden tauko. Uuden kielen oppiminen tarvitsee säännöllisyyttä ja toistoa ja liian pitkät tauot tulevat todennäköisesti hidastamaan merkittävästi kielen oppimista. Onkin siis erittäin tärkeää, että koulujen opetussuunnitelmat kykenevät tarjoamaan oppilaalle opetuksen katkeamattomana jatkumona, joka pystyy takaamaan oppilaalle johdonmukaisen etenemisen ja tehokkaan oppimisen aina päiväkodista lukioon.